Ischell-mikkien ja pickupien merkki
Ischell-mikkien ja -pickupien merkistä on tullut vertailukohta akustisia soittimia soittaville muusikoille, jotka etsivät yksinkertaisia, luotettavia, huomaamattomia vahvistusratkaisuja akustisille, klassisille ja muille soittimille sekä pianoille ja erilaisille maailman soittimille. Tämä käytännöllinen blogi esittelee Ischell-mikkityypit, niiden käyttötarkoitukset, asennuksen, kiertoäänen estovinkit ja suositukset luonnollisen äänen saavuttamiseksi lavalla tai studiossa.
1) Ischell-mikkityypit
– Kontaktimikit (contact pickups): erityisellä äänitarralla kansiin tai talaan liimattuina tai kiinnitettyinä ne tallentavat soittimen mekaaniset värähtelyt. Ihanteellisia kitaralle, mandoliinille, viululle, sellolle, kontrabassolle, oudille tai koralle. Ääni on uskollisuudessa, lämmössä, leveydessä ja ilmavuudessa verrattavissa ilmamikrofoniin. Pietsoanturin akustisen eristyksen ja kiertoäänen sietokyvyn ansiosta sillä voi soittaa kovilla äänenvoimakkuuksilla lavalla;
– Sisämikrofonit: Nämä ovat pienoiskondensaattorimikrofoneja, jotka on suunniteltu sijoitettavaksi mahdollisimman lähelle soittimen ääntä. Ne tallentavat akustisen säteilyn (luonnollisemmin kuin pietso) ja sijoitetaan soittimesta riippuen äänireiän, tallan tai rungon sisäpuolelle: ne sopivat monille kielisoittimille ja ne voi myös asettaa kontaktimikin täydennykseksi. Ne toistavat soittimesi äänen luonnollisesti ja uskollisesti:
2) Tärkeät tekniset ominaisuudet:
– Impedanssi: pietsoanturit ovat korkeaimpedanssisia; käytä sopivaa esivahvistusta (aktiivinen laite tai DI-esivahvistin) välttääksesi ”kuparisen” äänen.
– Virransyöttö: jotkin elektreettimikit vaativat 9 V:n tai 48 V:n phantom-virran esivahvistimen kautta. Tarkista yhteensopivuus esivahvistimiesi ja DI-laitteidesi kanssa.
– Liitännät: 1/4″ jakkiliitin, mini-jakki tai XLR mallista riippuen. Laadukkaat kaapelit ja liittimet vähentävät kohinaa.
– Suuntaavuus: sisämikrofoneilla on suuntakuvio (pallo/kardioidi), joka vaikuttaa yleisön ja tilan äänten tallentumiseen.
3) Asennus — hyvät käytännöt:
– Puhdista pinta ennen liimausta (isopropyylialkoholi, vähän ainetta).
– Aseta pietsomikki värähtelevälle alueelle (tallan alle, lähelle kantta); kokeile useita sijainteja löytääksesi parhaan kompromissin iskun ja bassojen välillä.
– Sisämikrofoneja suunnattaessa käännä niitä hieman äänilähdettä kohti (kielet lähellä tallaa iskevyyttä varten, äänireikä lämpöä varten).
– Käytä ei-pysyvää asennusteippiä, jos haluat siirtää mikkiä vahingoittamatta soitinta.
– Tee testi lavaolosuhteissa (monitorien kanssa) kiertoäänen välttämiseksi.
4) Kiertoäänen esto ja live-säädöt:
– Aseta monitorit alapuolelle tai sivulle, älä sisämikrofonin eteen.
– Käytä esivahvistinta, jossa on parametrinen taajuuskorjain: leikkaa vain ongelmalliset taajuudet (usein 1–4 kHz) sen sijaan, että korostaisit laajasti.
– Kiertoäänen esto: monikaistaiset limitterit ja kevyet gatet auttavat livenä.
– Vahvistuksen säätö: suosi matalaa vahvistusta ja nosta taajuuskorjausta säilyttääksesi luonnollisen dynamiikan.
5) Pikavertailu: pietso vs. sisämikrofoni vs. hybridi
– Pietso: erinomainen diskanttivaste, hyvä eristys, mutta lämpö voi puuttua.
– Sisämikrofoni: luonnollisempi ja ”avoimempi” ääni, herkempi monitoreille ja tilan äänille.
– Hybridi: monipuolinen; vaatii usein jaetun miksauksen (blend), jotta kummastakin tallennuksesta saa parhaan.
6) Studiotallennuksen vinkkejä:
– Tallenna Ischell-mikki + ulkoinen mikrofoni (kondensaattori) kahdelle raidalle ja sekoita ne yhteen lisätäksesi runkoa ja tilaa.
– Jos käytössäsi on DI-liitäntä, tallenna suora (puhdas) raita ja käsitelty raita (taajuuskorjaus, kevyt säröytys), jolloin miksauksessa on enemmän mahdollisuuksia.
– Ota huomioon verhokäyrä ja mikrofonin sijoittelu: lähellä oleva mikrofoni tallentaa iskun, kauempana oleva resonanssin.
7) Huolto ja kestävyys
– Vältä liiallista kosteutta ja suuria lämpötilanvaihteluita.
– Tarkista kaapelit ja liittimet säännöllisesti. Ischell-mallit on suunniteltu lavakäyttöön, mutta huolto pidentää niiden käyttöikää.
8) Millekin muusikolle? :
– Akustinen/klassinen kitara/resonaattorikitara: kontaktimikki tallan alle
– Harput: kontaktimikit
– Piano: kontaktimikit kaikupohjaan
– Maailman soittimet (oud, saz, kora): oikein sijoitetut kontaktimikit
– Viulu/alttoviulu: sisämikrofoni tai huomaamattomasti asennettu kontaktimikki luonnollisen sointivärin säilyttämiseksi.
Pikaiset usein kysytyt kysymykset
– Tarvitaanko esivahvistin? Kyllä useimmille pietso- ja elektreettimikeille, sillä se optimoi impedanssin ja vahvistuksen:
– Vahingoittaako mikin liimaaminen soitinta? Ei, kunhan käytät Ischell-äänitarraa, joka sopii kaikille Ischell-kontaktimikeille:
Hei, hankin FWF MB750 -esivahvistimen kesäkuussa 2006 Hauts-de-Francen alueella toimivan soitinrakentajan MM:n suosituksesta, ja voin vain iloita siitä, sillä Gallien Krueger MB150 III:een kytketyn kontrabassoni ääni valtaa minut joka käyttökerralla.